Pidin hirvittävästi Markus Nummen Karkkipäivästä (2010), vaikka palautinkin uutukaisen Roona saa vastauksen -romaanin lukemattomana kirjastoon. Yritin kyllä, mutta en onnistunut sen lukemisessa. Väärä aika, väärä paikka, kuka tietää.Karkkipäivä on kuitenkin sellainen romaani, jonka haluaa ahmia. Siinä on elokuvakäsikirjoittaja Ari, joka tapaa Tomin, pikkupojan, aivan sattumalta. Poika, Tok Kilmoori, kuten hän itseään nimittää, liimautuu Ariin ja väittää, että lukkojen takana on pieni tyttö kaamean noita-akan vankina.
Samaan aikaan toisaalla sosiaalipäivystäjä Katri ratkoo työssään arjen perheongelmia. Välillä onnistuu, välillä menee vikaan. Sitten on vielä tilanhallintasuunnittelija Paula, joka on työssään mahdottoman urakan edessä. Kotona häntä odottaa tytär, joka kyllä pärjää itsekseen. Tärkeä on myös pihan lapsiporukka, joka on valjastettu jahtaamaan Tomia.
Kaikkien henkilöiden tiet tietenkin kohtaavat, eikä jälki ole kaunista. Tarina on hurja ja koskettava, mutta myös mustalla huumorilla höystetty - tai ehkä halusin vain nähdä siinä sellaista, koska muuten en olisi ehkä kestänyt.
Huomenna menen katsomaan kirjasta tehtyä näytelmäsovitusta. Siitä lisää tuonnempana.
